Tilaisuuden avasi ja puhetta johti Matti Penttilä, joka painotti systeemisen ajattelun merkitystä maapallon kohtalonkysymyksiä ratkottaessa. Energian, puhtaan veden ja ruoan tuotannon voimakas keskinäinen riippuvuus todettiin jo ensimmäisessä Kasvun Rajat raportissa. Sen jälkeen ruoan tuotannon intensiivinen riippuvuus energiasta ja ennen kaikkea öljystä on kasvanut. Koneistettu maatalous tarvitsee polttoainetta, sekä petrokemiallisia lannoiteita. Karjatalous kuluttaa suunnattomasti vettä. Yhdessä öljyn niukkenenemisen, väestönkasvun sekä ilmastonmuutoksen mukanaan tuoman ennustamattomuuden kanssa nämä trendit aiheuttavat laajenevia katastrofeja ja yhteiskunnallisia levottomuuksia.
Samu Mielonen totesi esityksensä alussa, että aurinkoenergiaa virtaa maapallolle valtavasti enemmän kuin mitä ihmiskunta kuluttaa. Ongelmana on hänen mukaansa tämän energian valjastaminen ihmiskunnan käyttöön vaativien ajallisten, paikallisten, laadullisten ja hintakriteerien mukaisesti. Esimerkiksi öljyn riittävyyttä suurempi kipupiste on öljyn yhteenlasketun virtausnopeuden jatkuva nostaminen kasvavan kysynnän tyydyttämiseksi.
Öljyn tuotantohuipun Mielonen itse arvioi osuvan vuosien 2012 ja 2017 välille, ja huipun jälkeisen tuotannon vuosittaisen laskunopeuden hän oletti olevan 2,5 – 6 %. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin muistutti yleisöä tulevaisuustiedon erehtyvyydestä.
Öljyn potentiaaliset vaihtoehdot eivät Mielosen mukaan riitä kattamaan öljyntuotannon laskun ja nykykehityksestä projisoidun kysynnän kasvun välistä kuilua. Tätä hän perusteli mm. sillä, että nykyisen infrastruktuurin laatuvaatimukset öljyn korvaavalle polttoaineelle ovat huomattavat. Lisäksi ”Apollo-ohjelman” kaltainen suurhanke öljyn korvaamiseksi tulisi aloittaa noin 25 vuotta ennen öljyhuippua, joten tämäkin vaihtoehto on jo todennäköisesti myöhässä. Kun ydinvoimasta keskusteltiin, Mielonen viittasi Dennis Meadowsin tutkimukseen, jonka mukaan yhden ydinvoimalan energeettinen takaisinmaksuaika on 25 vuotta.
Mielosen esityksen jälkeen keskusteltiin mm. öljyn kysynnän hintajoustosta ja öljyn hinnan muodostuksesta sekä hinnan epävakauden negatiivisista vaikutuksista tulevaisuuden investointeihin.
Eeva Hellström aloitti oman esityksensä toteamalla, että siinä missä ilmastonmuutoskeskustelu on valtavirtaistunut julkiseen keskusteluun, luonnonvarakysymyksien kohdalla tätä ei ole vielä tapahtunut. Hellström korosti luonnonvaraongelmien kokonaisvaltaista merkitystä ja tarvetta näiden ongelmien dynaamiseen ja systeemiseen ymmärrykseen. Hän havainnollisti esimerkiksi Suomen ainekierron globaalia kytkeytyneisyyttä.
Suomen Kansallisesta luonnonvarastrategian skenaarioista keskustelua herätti ”Suomesta Euroopan ruoka-aitta” ja ”Aurinkovoimaa Saharasta” -nimiset skenaariot. Keskustelun lomassa Hellström visioi, kuinka tilasta voisi tulla luonnonvarana Suomen kilpailukykyvaltti tulevaisuudessa. Ruokakriisin ratkaisuksi hän ennakoi lihaa tuottavia bioreaktoreita tai teollista fotosynteesiä.
teksti: Tapio Ojanen, Matti Penttilä
Alustajien kalvot pdf-muodossa: